Viikonloppuna oltiin Veetin kanssa sekä kasvattajan pentueilleen järjestämässä tapaamisessa Somerolla että paimentamassa lampaita kelpiekavereiden kanssa  Rymättylässä.

Lauantaina oltiin Somerolla, jossa meidän lisäksi oli paikalla Veetin sisko Alma sekä Alman kaikki alkuvuodesta syntyneet pennut ja pentujen isä. Veetillä oli kyllä hauskaa, ja oli mukava nähdä millaisia pennuista oli kasvanut. Itse näin pennut viimeksi ennen niitten luovutusta, paitsi tietysti Pipaa (joka jäi Sirpalle itselle) olen kyllä nähnyt useastikin.

Sunnuntaina oltiin sitten paimentamassa Rymättylässä. Puolet hupia Veetille oli kyllä nähdä lampaiden lisäksi myös muita kavereita (sekä kaksi- että nelijalkaisia). Veeti on viimeksi ollut paimentamassa kun oli puolivuotias, senkin jälkeen on pitänyt kyllä käydä, mutta se on aina jäänyt. Veeti kyllä piti lampaista, mutta lampaan jätöksen tuntuivat ainakin pyöröaitauksessa hauskemmilta, kun lampaiden ajaminen ympäri. Kuitenkin erittäin mukavassa viimeisessä tehtävässä, jossa Veeti toisen koiran kanssa ajoi lampaat aitauksesta viereiselle pellolle muitten lampaiden luokse, huomasi että Veeti kyllä nautti lampaiden ajamisesta. Ja itsekin joutui enemmän ajattelemaan mitä siellä narun perässä oikein teki. Sen verran mukavaa oli, että seuraava kerta on kyllä jo suunnitelmissa.

Nyt taas palataan pariksi viikoksi täysin tokon puolelle, piirinmestaruuksia odotellen.

Lomalla ehtii vihdoin päivittää blogiakin. =)

Kesän aikana ollaan saatu aikaiseksi Veetin kanssa muutamia onnistumisia, vaikka Veeti viettikin melkein koko heinäkuun vanhempieni kanssa mökillä lomaillen (koska noilla helteillä oli Veetille mukavampaa olla vapaana mökillä järven rannalla, kun yksin meidän asunnossa koko päivä). Nyt kun mulla alkoi kesäloma elokuussa, palasi Veetikin taas kotiin. Vilihän asuu nykyään oikeastaan koko ajan vanhemmilla selkänsä vuoksi.

Mutta ollaan siis saatu aikaiseksi yksi ykköstulos alokasluokasta (vihdoinkin!!), mutta koska kesä on jo melkein mennyt, ja ei olla ehditty treenata avoimen noutoa kuntoon (Veetiä ällöttää koko noutokapula), kisataan vielä tämän syksyn pari koetta alokasluokassa (jos vaikka saataisiin TK1), mutta ensi vuonna siirrytään sitten kisamaan avoimeen. 

Lisäksi ollaan vihdoin saatu Veetiltä pelot pois agilityn suhteen, ja kun viime viikolla treenasin Veetin kanssa, ja vauhti oli ennennäkemätöntä. Palkkana Veetin lempilelu frisbee on aivan voittamaton. Lisäksi käytän nakkeja palkkiona tarkkuutta vaativissa kohdissa, kuten kontakteilla.

Mutta näistä onnistumisista on taas ilo jatkaa treenejä.

Talvi on ollu syksyäkin kiireisempi, ja en ole ehtiny paljoa päivitellä kuulumisia. Nyt kun talven suurin projekti (oman kämpän remppa) alkaa olla loppusuoralla, on enemmän aikaa blogillekin. Hyvin vielä juuri treenikauden alkuun vapautuu aikka muullekin kuin hiomiselle, maalaamiselle ja tapetoinnille.

Mutta talven kuulumisiin:

Vilin iän on todella huomannut tämän talven aikana. Ulkoiluenkit on lyhentyneet huomattavasti ja Vili hyväksyy helpommin apua (esimerkiksi rapuissa kantamista) ja muutakin paijaamista. Ennen Vili tuli korkeintaan viereen rapsutettavaksi, mutta nykyään Vili tulee syliin löhöilemään ja nukkumaan. Mutta edelleen elämänintoa löytyy ja Vili haluaa olla mukana kaikessa, vain vähän rauhallisemmalla tahdilla.

Veetin kanssa talven treenikausi on ollut hiljaisempi, vaikka tänä talvena meillä on ollut mahdollisuus treenata kelpieporukassa. Viikonloput ovat talvisin vain niin täynnä kaikkea muutakin, ja remontti vei ne vapaatkin viikonloput.  Talven aikana Veetin kanssa suurimmat edistykset ovat tulleet agilityssä, jossa Veetin puomikammo on saatu vihdoin voitetuksi ja kepit suhteellisen hyvään kuntoon. Tokon puolella taas hiljaisempi treenikausi on osoittautunut todella hyväksi, ja jokaisen treenikerran aikana silmissä on entistä enemmän tekemisen intoa ja liikkeisiin on tullut huomattavaa varmuutta.

Kesää odotellessa =)

 

On taas ollu sen verran kiireinen syksy, etten ole ehtiny paljoo päivitellä blogia.

Veetin kanssa on syksyn osalta Luopioisten treenit tauolla, kunnes siirrytään talvitreeneihin. Mutta taas kelpieiden agilitypäivässä uuden innon saaneina ilmottauduttiin talveksi treenaamaan agilityä. Jos (iso jos) kaikki menee hyvin, niin voitaisiin ehkä, mahdollilsesti päästä alottaan viraalisetkin startit joskus... ehkä jopa ensi kesänä. Katsotaan miten selkä toimii. Mutta tokon puolella omat kotitreenit jatkuu koko ajan, ja tavoitteena olis nyt talven aikana hakea jostain kisasta se alokasluokan ykkönen vihdoin, niin päästäis jatkaan avoimeen sitten kesällä.

Vilin kanssa on nyt vähän harmittavampi tilanne ollut pari päivää, kun eturauhasvaivojen vuoksi käytiin taas pari viikkoa sitten eläinlääkärillä hakemassa sekä hormoniresepti (taas) että antibiootteja ja kipulääkkeitä. Eturauhasen epäiltiin aiheuttaneen Vilille myös aika pahan selän jumiutumisen, koska selkä oli eläinlääkärin tutkiessa todella arka.

Kuitenkin maanantaina huomattiin, ettei Vili suostunut enää lähtemään ulos. Soitettuani eläinlääkärille maanantaina,  saatiin onneksi Vili vietyä sinne heti tiistai-aamuna, ja he hoitivat ja tutkivat Viliä koko päivän. Selkärangan röntgenissä näkyi pieniä muutoksia, jotka ovat todennäköisesti aiheuttaneet rakkoon menevän hermon toimimattomuuden, koska myös takajalkojen refleksit olivat huonot. Vili joutui olemaan tiistain katetrissa, että rakko saatiin tyhjäksi.

Nyt odotetaan pari viikkoa lääkkeiden kanssa, ja sitten otetaan uudet röntgenit, jos muutokset (joiden epäillään johtuneen eturauhasen laajentumisen aiheuttamasta vääristyneestä asennosta) eivät ole pienentyneet, tai refleksit parantuneet, niin todennäköisesti edessä matka neurologille Helsinkiin tutkimuksiin. Mutta toivo elää, että selkä paranee nyt kun eturauhanen on jo saatu pienennettyä hormoneilla.

Vähän on ollut rankat kaksi päivää, kun tiistai-aamuna ei edes eläinlääkärilläkään ollut aavistusta kuinka vakavasta ongelmasta on kyse, ja kun Vili ei ollut koko maanantaina sängystä noussut, niin siinä alkaa väistämättä vähän omassa mielessä jo pelko itämään. Mutta onneksi sitten tänään, Vilin 10-vuotissynttäreiden aattona on jo Vili paremmassa kunnossa.

Mutta tällä eteenpäin. Katotaan mitä marraskuu tuo tullessaan.

Että kesä menee nopeaan, ja siksi en ole ehtinyt täällä paljoa päivitellä. Pojatkin ovat saaneet kesälomailla pikkasen.

Mutta loppukesän aikana on ehditty Veetin jo alkaa treenaamaan uudessa seurassa mahtavalla menestyksellä. Eli ollaan Tainaa ja Kössiä seuraten liitytty jäseniksi Kukkian Haukkuihin. Tokotreeneihin matkaa tulee noin 50 km viikossa, mutta treenien laatu on parasta tähän asti, ja Veetin kanssa ollaan edistytty enemmän viimeisen kolmen viikon aikana, kuin koko kevään/alkukesän aikana.

Tästä edistymisestä kertoo parhaiten ehkä viime sunnuntaina ollut tokokoe, jossa huonoin arvosana nollille menneen hypyn lisäksi oli 7.5. Tuomarina kokeessa oli Riitta Räsänen. Tässä meidän pisteet lyhyesti:

- Luoksepäästävyys 9 (hyvällä tavalla, Veeti vaan halusi että Riitta rapsuttaa myös massua)

- Paikalla makaaminen 8.5 (kun siellä hännäntyvessä oli loppuvaiheessa niin mielenkiintoinen haju, että oli pakko kääntyä makuulla pysyen takaperin)

- Hihnassa seuraaminen 8 (otti vielä vähän etäisyyttä, mutta kontakti oli 99 % ajasta aivan upeasti)

- Vapaana seuraaminen 7.5 (samoin otti vähän etäisyyttä, mutta kontakti oli upeaa)

- Liikkeestä maahanmeno 8 (käytin varmistaakseni kaksoiskäskyn)

- Luoksetulo 8.5 (hieman vino sivulletulo)

- Liikkeestä seisominen 8.5 (liikkui puoli omaa pituuttaan)

- Estehyppy 0 (Veeti ei vaan halunnut hypätä ollenkaan, pikkasen harmittaa)

- Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 147 pistettä ja kakkostulos.

Ja tähänastisella kisauralla siis parhaat pisteet, eli oli aivan upea suoritus, vaikkei nyt yhtään kymppiä ollutkaan. Mutta mieluummin tuollain tasaisen varmaa suoritusta.

Tästä on hyvä jatkaa taas keskiviikon treeneissä.